Virkamafian ”tutkinnan tappo”- toiminta ja suojeluketjut

Tästä tuomarien, asianajajien ja poliisien hyväveli-suojelussa on kyse

”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”. (George Orwell: Eläinten vallankumous)

Paljastamassani virkamiesten ja asianajajien hyvä veli-verkostossa ja tekojen tutkimisen tahallisessa estämisessä (tutkintojen ”tappamisessa”) on kyse juuri tästä. Heitä koskevat eri säännöt kuin muita ja perustuslain 6 § (oikeus yhdenvertaisuuteen) on Suomessa faktisesti lakkautettu. Sen rinnalla Suomessa toimii salainen hyvä veli -suojelun perustuslaki ja tähän suojelun hyväveli-kerhoon kuuluvat tuomarit, asianajajat, poliisit ja ”kaverit” elävät lain ulkopuolella ja rikoslain ulottumattomissa.

Tutkintojen tappaminen on uutisoidulla tavalla nykyisin poliisin lainvastainen vakiokäytäntö. https://yle.fi/uutiset/3-10645262. ”Viime vuonna poliisi “tappoi” 137 000 esitutkintaa eli keskimäärin vuoden jokaisena päivänä 375 juttua. Viime vuonna poliisi kirjasi 319 000 rikosilmoitusta.”

Toisin kuin poliisi julkisuudessa selittelee (=valehtelee), nämä kaikki ”tapetut” tutkinnat eivät suinkaan ole mitään mitättömiä polkupyörävarkauksia, vaan poliisi estää sivuillani kuvatulla tavalla tahallaan tutkinnat myös rikoksista, joissa on ns. täysi näyttö. Tutkintoja tappamalla poliisi estää tahallaan uhria saamasta korvauksia ja tekijöitä saamasta rangaistuksia. Julkistan, miten tahallista, systemaattista ja lainvastaista tutkintojen tappaminen poliisissa on.

Tutkinnantappotoiminnan metodit

Poliisilla on nyky-Suomessa perustuslain ja esitutkintalain vastainen salainen organisaatio, jonka lainvastaisena päätehtävänä on tahallaan estää esitutkintoja kansalaisten vireille laittamissa asioissa. Tutkinnantappopäätökset tehdään aina samalla metodilla: Päätöstekstien mukaan poliisi aina tutkintoja suorittamatta ja todistelusta riippumatta muka ”tietää”, että kyseessä ei ole rikos, olipa näyttö miten hyvä tahansa ja etenkin, jos näyttö on hyvää, koska halutaan suojella tekijöitä. Kaikki nämä ”ratkaisut” ja tietämiset syntyvät siten, että ensin poliisi tahallaan estää normaalit esitutkintalain mukaiset kuulemiset eli kaiken todistelun, jolla varmistetaan, että rikos ei vahingossakaan selviä ja saadaan se tavoitteena oleva tutkinnan tahallinen estäminen toteutettua. Kun poliisin siis ensin pitäisi juuri sen näytön avulla tutkia, ylittyykö esitutkintakynnys, poliisi toimii lakiin nähden käänteisesti. Ensin estetään todistelu, jotta voidaan estää tahallaan esitutkinnan käynnistäminen eli säästää täysin laittomasti poliisin resursseja rikoksen uhrin oikeuksista piittaamatta. Nämä tutkinnantappajat ovat poliisin vastine käräjätuomari Noora Kempille, joka Helsingin käräjäoikeudessa estää tahallaan todistelua voidakseen estää tahallaan kanteen ajamisen. He ovat poliisin ”noora kemppejä”.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen tutkinnantappaja Merja Laitinen on poliisin ”noora kemppi” ja järjestetyn häviön toteutusapulainen


Merja Laitinen esti 5.12.18 tahallaan joka ikisen vireille laittamani rikosilmoituksen käsittelyn ihan samanlaisilla tutkinnantappo -päätöksillä ihan samalla metodilla eli esti tahallaan todistajiksi nimeämäni jokaisen henkilön kuulemisen ja kaikkien todisteideni käsittelyn, jotta voisi valehdella, että mitään rikosta ei ole ”havainnut” (asia 5530/R/16868/17). Laitinen on poliisin ”noora kemppi”. Laitinen ei löytänyt muka mitään tutkittavaa eikä ”rikosta” siitä lainrikkomisen sarjatuotannosta, jonka sivuillani paljastan, vaikka rikosilmoituksen liitteenä oli tekijöiden kirjalliset tunnustukset. Laitinen esti mm. seuraavien tekojen esitutkinnan:

Jormanaisen 8.10.14 vahinkoilmoitus (vaikka Jormanainen itse 11.12.14 tunnusti), viemärikuvausvalehtelu (vaikka korvauksiani estetty olemattomilla viemärikuvauksilla), Baarman, Saksan ja Kempin 12.000 euron kuititon maksu ja yritys kirjata se Kempin istunnossa ”riidattomaksi”, Baarmanin valehtelu, että LP ei ole laskuttanut minua eikä perinyt niitä (vaikka idioottikin näkee, että LP:n lähettämät laskut ovat laskuja, maksumuistutukset ja perintätoimet perintää), Suveksen valehtelu, että päätöksiä ei ole olemassa (vaikka niitä on), sekopäinen vastaajien, Suveksen ja Konttisen viemärikuvausvalehtelu (LähiTapiolan 12.12.14 päätöksen mukaan kuvattu elo-lokakuussa, Konttisen ja Suveksen mukaan 11.12.14 ja Niskala kertoi joulukuun kuvamateriaalista jo marraskuussa), Baarmanin ”tulevaisuuden ulkopöly”-väite, salassapito- ja tietosuojarikokset, Baarmanin 17.9.18 uhkailu ja Kempin toteuttama järjestetty häviö jne. jne.

Merja Laitinen suojeli myös LähiTapiolan ylimmän johdon estämällä tahallaan selvien kunnianloukkausten, työsyrjinnän ja pahoinpitelyiden tutkinnan

Minulla on 7 lasta, joista nuorimman sain 46-vuotiaana 3.6.13.

Työnantajani LähiTapiola irtisanoi 27 vuotta kestäneen työsuhteeni raskauteni perusteella äitiyslomallani ja siitä on vireillä työsuhderiita Espoon käräjäoikeudessa (asia L17/261).

Ennen irtisanomista esimiehet Minna Kohmo, Antti Pöllänen ja HR-lakimies Vesa-Jaakko Rantala työpaikkakiusasivat minua 6 vuotta. Kohmo eristi minut istumaan yksikseen autioon maisemakonttoriin ja teetti yhdessä lähiesimieheni Pölläsen kanssa minulla niin paljon liikaa töitä, että käteni halvaantui, jalkani turposivat ja sairastuin sen kiusaamisen seurauksena vakavasti. Kaikki tämä lukee myös työterveyshuollon asiakirjoissa, joissa on runsaasti merkintöjä työpaikkakiusaamisesta. Lääkärinlausunnoissa lukee, että kohteluni täyttää kaikki työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistöt. Rantala, Pöllänen, Kohmo ja silloinen lakiasianjohtaja Jaakko Gummerus levittivät ”johtajien pöydälle” minua koskevaa salaista törkyviestintää eli selviä törkeitä kunnianloukkauksia, minkä teon Rantala myönsi kirjallisesti. Kun kysyin heiltä, mistä se on peräisin ja minne kaikkialle levitetty ja vaadin itse myös saada ko. viestit, he täysin laittomasti estivät tiedonsaantioikeuttani ja jatkoivat sekä maineeni mustaamista että irtisanomiseen tähtääviä toimiaan ja sitten minut tosiaan irtisanoivat reipashenkisesti 7.8.14 tekstarilla äitiyslomalla. Irtisanomisilmoituksen ovat allekirjoittaneet HR-lakimiehet Vesa-Jaakko Rantala ja Mikko Mäenpää. Mäenpäätä en ole koskaan edes tavannut ja hän irtisanoutui heti tempun tehtyään. Äitiyslomalle ajoitetussa irtisanomisilmoituksessa ei ole yksilöity ainuttakaan tekoani eli ei kerrota, mitä olen tehnyt ja milloin. En edes voinut laiminlyödä työtehtäviä, koska äitiyslomalla en ollut töissä eikä ollut työvelvoitetta. Työpaikkakiusaajat ja irtisanojat rustasivat laittoman äitiyslomairtisanomisen perään vielä noin vuoden viiveellä 18.5.15 kostotoimena ”työtodistuksen”, jossa tahallaan arvioivat (=valehtelivat) koko 27-vuotisen työurani suoritukset arvosanalla ”heikko”, vaikka LähiTapiola oli palkinnut minut vuosittain huipputyösuorituksistani kannustepalkkioilla palkan päälle ja on jo sinänsä epäuskottavaa väittää, että olisin niillä ”heikoilla” suorituksilla pysynyt firman palveluksessa 27 vuotta ja edennyt ylimmäksi toimitusjohtajan kanssa samalle organisaatiotasolle. Valheellisen työtodistuksen tarkoituksena oli estää työllistymiseni. Teot aiheuttivat minulle sekä taloudellista vahinkoa että henkilövahinkoja. Kaikki entiset hyvät esimieheni (ennen Kohmoa ja Pöllästä olleet) Matti Luukko, Seppo Rinta, Juha-Pekka Halmeenmäki, Ari Puhto, Lauri Rämö, Tuija Salin, Leena Haapaniemi, Leena Nikula, asiantuntijatehtäväni esimies Birgitta Mölsä ja EU-komissio allekirjoittivat kirjalliset vahvistukset siitä, että työssäni ja käytöksessäni ei ole ollut koskaan mitään moitittavaa, vaan olin päinvastoin kympin suoritusten arvoinen erinomainen työntekijä. Tutkinnantappaja Merja Laitinen esti tahallaan jokaisen heistä kuulemisen todistajana estääkseen tahallaan esitutkinnan käynnistämisen ja mahdollistaakseen poliisina tahallaan minuun kohdistetut törkeät kunnianloukkaukset ja muut rikoksiksi säädetyt teot.  

Työsyrjintä on säädetty rikokseksi ja minulla oli erinomainen näyttö. Poliisissa tutkinnantappaja Merja Laitinen esti tahallaan minuun kohdistuneen työsyrjinnän ja pahoinpitelyiden tutkinnan estämällä ensin tahallaan jokaisen nimeämäni todistajan ja jokaisen todisteeni käsittelyn voidakseen tahallaan estää rikostutkinnan. Tutkinnantappaja-Merja siis itse huolehti siitä, että tutkintakynnys ei ylity, poistamalla ensin kaikki ne todistajat ja todistajat, joilla se tutkintakynnys ylittyy. Laitinen teki tahallaan lainvastaisen tutkinnantappopäätöksen, koska päätti suojella tekojen tekijät ja esti kaiken tämän tutkinnan 5.12.18  asiassa 5530/R/16868/17 tekemällään tutkinnantappopäätöksellä eli samalla päätöksellä, jolla esti Kempin, Baarmanin, Saksan, Suveksen, Konttisen, LP:n ja Jormanaisen tekojen tutkinnan.  

Kukkona tutkinnantappotunkiolla

Markku Kukko on Lounais-Suomen tutkinnantappotoiminnan ”kukko” tutkinnantappotunkiolla. Olen tutustunut Kukon toimintaan sekä omien asioiden kautta että muiden Kukon uhrien asiakirjoista. Kukko toimii poliisin kirjaamosta saamani tiedon mukaan ”erityiskäsittelyssä” ja kaikki Kukon ”erityiskäsittelemät” tutustumani päätökset on ratkaistu samalla kaavalla: Kukko estää tutkinnan eli toteuttaa ”tutkinnantappo”-tutkintaa. Poliisilla on ”erityiskäsittelyyn” erikoistunut organisaatio, johon kuuluu Markku Kukon, Merja Laitisen, Kari Siivon ja Kimmo Halmeen  kaltaisia poliiseja, joiden tehtävänä on estää normaali esitutkintalain mukainen tutkinta tahallaan tutkintoja tappamalla. Se on ehdottomasti esitutkintalain ja myös perustuslain vastaista kiellettyä toimintaa.

Kulttijohtaja Juha Ruohosen ”omapoliisi” ja Kukon tahallaan makuuttamat tutkinnat

Juha Ruohonen-niminen Paraisilla asuva mies oli eräänlaisen uskonnollisen kultin avulla ryhtynyt taloudellisesti väärinkäyttämään yrittäjänä toiminutta naista ja ohjasi huomattavia rahavirtoja tekaistulla laskutuksella Ruohosen yrityksille (Teknovisio ja Visit-nimiset yritykset). Ruohonen uskotteli olevansa ”jeesus”, ”profeetta” ja ”jumala”. Poliisin (Kukon) hallussa ovat äänitteet, joissa tämä tekojeesus paasaa naiselle, että ”jumala on määrännyt, että testamenttaat omaisuutesi minulle”. Lisäksi Ruohos-jeesus paasaa äänitteillä, että ”jumala tykkää tirkistellä” sekstailua ja ”jumala haluaa” naisen harrastavan kimppa- ja lesboseksiä Ruohosen ja hänen vaimonsa kanssa. ”Jeesus”, ”jumala” ja ”profeetta” paasaavat äänitteillä turun murteella, vaikka Raamatun mukaan ainakin Jeesus oli Nasaretin eikä Turun suunnalta. Paria päivää ennen naisen kuolemaa Ruohonen kiikutti naisen turkulaiseen Kari Ekin asianajotoimistoon tekemään testamentin miljoonaomaisuudestaan Ruohosen, hänen vaimonsa ja lastensa ja ”kultin” yhden jäsenen hyväksi. Nainen ei ollut oikeustoimikelpoinen allekirjoittaessaan testamentin. Kukolle on toimitettu kuolleen naisen päiväkirjamerkinnät, joissa nainen kertoo suuresta ahdistuksestaan, painostuksesta ja jatkuvasta rahan lypsämisestä. Kari Ek on kieltäytynyt kertomasta, kuka tuon testamentin laati, Ek vai Ruohonen. Kari Ekin vastaamattomuutta koskeva valvonta-asia on vireillä valvontalautakunnassa ja valvontalautakunnan hyvä veli -suojelijat lähettivät Ekille kirjeen, jossa kehottivat Ekiä olemaan vastaamasta. Lisäksi Ruohonen vaimoineen nähtiin varkaissa kuolleen naisen asunnolla vain vuorokausia kuoleman jälkeen.

Asiasta on vireillä testamentin moitekanne Lounais-Suomen käräjäoikeudessa (asia L 19/12892). Lisäksi asia on vireillä Lounais-Suomen poliisissa ja juuri Kukko on tähänkin asiaan hakeutunut ”erityiskäsittelemään” asioita eli lähinnä vain makuuttamaan tutkintaa. Vaikka anastus kuolleen naisen asunnolla on nähty ja tiedetään jopa, ketkä olivat asialla (Ruohonen vaimoineen nähtiin konkreettisesti asunnolla lappaamassa tavaraa matkalaukuittain autoonsa ja kaasuttamassa sieltä pois autollaan), Kukko ei ole vuoteen tehnyt elettäkään selvittääkseen anastetun omaisuuden sijaintia (vaikka sijainti on suorastaan etukäteen tiedossa) eikä muutakaan kulttijohtaja Ruohosen toimintaa eikä vuoteen järjestänyt mitään tutkintaa eikä kuullut ketään. Mitään ”tutkinnan makuuttamis”-oikeuksia esitutkintalaki ei säädä. Kukon toteuttama tutkinnan makuuttaminen on siitäkin erikoista, että kulttijohtaja Ruohonen on kehuskellut, että hänellä on kuulemma ”oma mies poliisissa”. Kukko on kieltäytynyt vastaamasta, onko Kukko Ruohosen oma mies poliisissa ja makuuttaako Kukko tutkintaa juuri siksi, koska on tuollainen Ruohosen oma mies poliisissa. Kukko kehotti kysymään asiaa Ruohoselta eli henkilöltä, jolle rikoksesta epäillyn asemassa esitutkintalaki ei säädä edes totuusvelvoitetta ja joka varmasti ei tietenkään vastaa yhtään mitään. Sen sijaan Kukon kyllä kuuluu kertoa, onko tuollaista yhteyttä tähän ”tekojeesukseen” olemassa vai ei, koska tieto vaikuttaa Kukon esteellisyyden arvioimiseen.

Kukko kieltäytyi kirjaamasta Ruohosen minuun kohdistamaa kunnianloukkausta


Ruohonen oli laatinut kultilleen manifestin, jossa julisti, että jokainen, joka vastustaa häntä ja hänen kulttiaan ”tuhotaan” niin, että ”suut ja mielet tukitaan” (laiton uhkaus). Koska paljastin Ruohosen kultin, olen tällä hetkellä hänen pahin vihollisensa ja meno on sen mukaista. Marraskuussa 2018 Ruohosen vaimo kävi kuolleen naisen firmassa huutelemassa, että olen muka ”mielisairas valelakimies”. Samoja törkeitä väitteitä Ruohonen levitti kaikille firman työntekijöille, kaikille pesän osakkaille, pesänselvittäjäksi pyydetylle AA Riitta Leppiniemelle ja kuolinpesän osakkaiden asiamiehelle OTT Kavoniukselle myös s-postilla, jossa kehotti heitä olemasta viestejä minulle näyttämättä. Ruohonen ehdotteli miesystävälleni jopa ”salaisia tapaamisia bensa-asemalla” mustatakseen mainettani. Tosin kotonani noille ”tekojeesuksen” ehdottamille salaisille bensistapaamisille vaan naurettiin.

Tein vuosi sitten rikosilmoituksen ja toimitin Kukolle todisteeksi kunnianloukkauksia sisältävät Ruohosen kirjalliset viestit, itseäni koskevan lääkärinlausunnon (josta näkyy, että en ole ”hullu”) ja tutkintotodistukset (josta näkyy valmistuminen juristiksi huippuarvosanoin ja 10.0 keskiarvoni ylioppilastodistuksessa) ja nimesin henkilötodistajat. Törkeästä kunnianloukkauksesta on siis täysi näyttö. Vaan mitä tekee Kukko eli potentiaalinen Ruohosen ”oma mies poliisissa”: Kukko on nyt vuoden kieltäytynyt tahallaan kirjaamasta rikosilmoitustani Ruohosen tekemistä kunnianloukkauksista ja kieltäytynyt kirjaamasta minulle asianomistaja-asemaa. Sen sijaan Lounais-Suomen poliisiin tähän Kukon ”tutkintaan” on kirjattu Ruohosen tekemä perätön rikosilmoitus, jossa väitetään, että minä olisin loukannut Ruohosen kunniaa ja kun soitin kirjaamoon sain hämmästyksekseni kuulla, että Kukon ”erityiskäsittelyssä” minut on kirjattu ”syylliseksi epäillyksi” nimikkeellä kunnanloukkaus. Eli kun Ruohonen levittelee minua koskevia valelakimiesvalheita, olen Kukon ”käsittelyssä” nyt päätynyt olemaan rikoksesta epäiltynä ilmeisesti oman kunniani loukkaamisesta. Jotenkin tästä Kukon touhusta syntyy ainakin minulle vaikutelma siitä, että Kukko vaikuttaisi olevan se Ruohosen kehuskelema ”oma mies poliisissa”.

Esitutkintalain mukaan on samaan aikaan tämän ”kukkoilun” kanssa aivan selvää, että rikosilmoitukseni tahallinen kirjaamisen estäminen on lainvastaista. Yhtä lainvastaista on se, että olen kirjattuna ”syylliseksi epäillyksi”, vaikka kyse on Ruohosen teosta, jolla minun kunniaani on loukattu eli olen teon uhri enkä tekijä. Jos ”tutkintaa” toteuttaa Kukko, joka ei erota rikoksen uhria tekijästä, eipä siinä ”tutkinnassa” kovin laillisia ratkaisuja voi syntyä. Lisäksi Kukko totesi selvityspyyntöihini, että hänellä on poliisissa niin suuret valtuudet, että saa kirjata ihan mitä tahansa eli vaikka joku ilmoittaa kunnianloukkauksesta, Kukko kuulemma omasta mielestään saa kirjata sen vaikka petokseksi ja uhrin rikoksesta epäillyksi. Koska Kukko tahallaan joko Ruohosen omapoliisina tai muuten vaan makuuttaa tutkintaa, Ruohonen on siitä toki sitten innostunut vuonna 2019 aloittamaan uuden samanlaisen kunnianloukkauskampanjan ja Kukon makuuttaminen vaan jatkuu.

Kimmo Halmeen tutkinnantappopäätöksen ”salainen laatija” ja asianomistaja-aseman kadottaminen

Rikoskomisario Kimmo Halmeen ”ratkaisut” ovat hyvä esimerkki tutkinnantappo-päätöksistä. Halmeen päätökset ovat myös muodoltaan lainvastaisia. Esitutkintalain mukaan poliisin ratkaisun voi ainoastaan laatia ”päätöksenä”. Halme laati yksisivuisen ”päätöksen”, josta ei ilmene edes rikoksesta epäiltyjen nimiä ja rikosnimikkeitä. Rikoksen ”tekoajaksi” Halme on kirjoitellut rikosilmoituksen saapumispäivän, vaikka rikosilmoituksessa on kuvattu 3 vuotta kestänyt teko, jota ei ole tehty tietenkään vasta siinä vaiheessa, kun siitä poliisille kirjoiteltiin. Rikosilmoitus koski asianomistaja-asemassa olevan henkilön kunnian loukkaamista. Se, jonka kunniaa on loukattu, on itseensä kohdistetussa rikoksessa tietenkin asianomistaja-asemassa. Halme on päätökseensä käsin kirjoittanut, että ko. henkilö ei olisi asianomistaja, vaan ”muu” taho. Vaikka kyse on henkilö A:n kunnian loukkauksesta, Halmeella on ollut niin kova tarve estää tutkinta, että Halme on siis ulkoistanut jopa rikoksen uhrin kunnian siten, että se ei kuuluisikaan A:lle. Olisi kiva tietää, kenen hallussa se ”kunnia” Halmeen mielestä oikein on eli kuka Halmeen mielestä se kunnianloukkaus-rikoksen ”asianomistaja” on, jos se ei ole teon uhri?

Kaikki tutkinnantappopäätöksen varsinaiset perustelut Halme on sitten myös ”ulkoistanut” jollekin salaiselle henkilölle. Halmeen 1-sivuiseen päätökseen oli niitattu ”liitteen” muotoon laadittu 9-sivuinen asiakirja, jossa ei kerrota sen laatijaa. Halme viittaa 1-sivuisessa päätöksessä ”liitteeseen”, vaikka esitutkintalaki ei edes salli mitään ”liitteen” muodossa laadittavaa poliisin ratkaisua. Halme on kieltäytynyt kertomasta, kuka tuon liitteen on laatinut. Halmeen ohella tai hänen sijaansa tutkinnan onkin siis estänyt joku ”salainen poliisi” tutkinnantappoapulaisena eli se, joka laati päätöksen varsinaiset perustelut tuohon ”liitteeseen”.

Liian nuori ja hyväkuntoinen ryöstetyksi ja Halmeen ”robin hood”-tulkinnat

Aikuinen mies oli yrittänyt kiristää henkilö A:lta rahaa ja sitten lopulta piiloutunut taloyhtiön rappukäytävään ryöstön toteuttaakseen. Kun ovikello soi, mies ryntäsi sisään, yritti ryöstöä, penkoi huoneistossa, hyökkäsi A:n kimppuun, sylki naamalle ja yritti saada huomattavaa rahasaalista heilumalla nyrkkeineen A:n naaman edessä ja A väisteli siinä sitten niitä nyrkiniskuja. Kyseessä oli selvä ryöstön yritys, joka estyi vain siksi, että toinen henkilö B sattui olemaan paikalla.

Tutkinnantappaja Halmeen värväämä ”salainen laatija” esti rikoksen tutkinnan runoilemalla tutkinnan estämispäätöksen liitteeseen, että kun A ja B saivat ryöstön estettyä, niin mitään rikosta ei ole edes tapahtunut. Rikoslaissa myös ryöstön yritys säädetään rangaistavaksi ja kun joku piiloutuu portaikkoon ja rynnii sisään ainoastaan ryöstömotiivilla ja konkreettisesti sitä ryöstöä yrittää, niin selvä ryöstön yrityshän siinä on kyseessä. Halmeen värväämä ”salainen laatija” runoili lisäksi päätöksen liitteeseen, että kun A ei ollut vanhus eli koska A oli alle 65-vuotias, niin A oli poliisin mukaan muka ”liian nuori” ja ”liian hyväkuntoinen” ryöstön kohteeksi. Rikoslaissa tällaisia ikä- ja hyväkuntoisuuskriteereitä ei säädetä. Kun ryöstön yrityskin on rangaistava rikos, jokaisella on selvä oikeus saada teko tutkittua ryöstön yrityksenä, olipa uhri minkä ikäinen ja kuntoinen tahansa. Poliisi ”sääti” rikoslain uusiksi ja lisäili siihen omasta päästään ihan uudenlaisia kriteereitä estääkseen ihan tahallaan valehtelemalla selvän ryöstöyrityksen tutkinnan. Juuri näin näitä tahallisia tutkinnantappopäätöksiä junaillaan. Poliisin mukaan Suomessa vain haperossa kunnossa oleva vanhus ”kelpaisi” ryöstön kohteeksi, vaikka missään ei sellaista säädetä.

Yksi tutkittava teko koski noin 2000 euron anastamista henkilöltä A. Tämän teon tutkinnan Halme ja ”salainen poliisi” (=Halmeen päätösliitteen laatija) estivät runoilemalla, että kun A oli varakas, niin 2000 euron vieminen varakkaalta on sen verran ”vähäistä”, että ei sitä kannata poliisin ryhtyä tutkimaan. Poliisi esti tutkinnan eräänlaisella ”robin hood”-perustelulla eli varkaus olisi varkaus vain ”köyhiltä” varastamalla. Samaan aikaan uutisten mukaan poliisi on tutkinut sitä, että joku on anastanut kaupan irtokarkkihyllystä alle 20 sentin karkin.

Näissäkin teoissa uhri oli Halmeen päätöksen mukaan joku ”muu” eikä ”asianomistaja”. Kun henkilöön kohdistuu varkaus tai ryöstön yritys, joku ihan muu on silti Halmeen mukaan ”asianomistaja”. Kukakohan se asianomistaja Halmeen mukaan on, jos se ei ole henkilö, jolta viedään rahaa eikä henkilö, joka yritettiin  ryöstää?

Laitisen, Kukon ja muiden ”tutkinnantappo”-tehtailijoiden ketjutettu suojelu tutkiminen tahallaan estämällä

Kukko makuuttaa tahallaan tutkintaa ja jätti tahallaan rikosilmoitukseni kirjaamatta eli toimii tahallaan esitutkintalain vastaisesti, koska siitä lainrikkomisesta ei seuraa Kukolle koskaan mitään. Merja Laitinen estää tahallaan sarjatuotantona tutkintoja siten, että ensin estää tahallaan kaikkien todistajien kuulemisen, jotta saa todistelun estämällä aiheutettua sen itse tekemänsä päätöksen, että mitään ei tutkita. Kimmo Halme valehtelee mitä huvittaa päätöksissään ja ”säätää” rikoslakia uusiksi ihan omalaatuisilla ”robin hood”-kriteereillä. Halmeen ”päätökset” eivät ole edes esitutkintalaissa säädettyjä päätöksiä, vaan lakiin perustumattomia liitteitä ja Laitisen tavoin Halme estää tahallaan joka ikisen todistajan kuulemisen estääkseen tahallaan esitutkinnan.

Tutkintojen tahallinen estäminen ei ole säädetty Suomessa esitutkintalaissa poliisin päätehtäväksi eikä edes poliisin oikeudeksi. Esitutkintalain mukaan pitäisi toimia ihan päinvastoin eli ensin kuulla rikoksen uhrin nimeämät todistajat, koska vasta todistajien kuulemisen jälkeen poliisi voi tietää, riittääkö näyttö rikoksesta. Ei sitä ilman tutkimista voi tietää. Nykytilanne on Suomessa ihan päinvastainen kuin mitä kirjoitettu laki. Elämme kuin entisessä Neuvostoliitossa. Stalinin aikaan siellä oli voimassa maailman kaunein kirjoitettu perustuslaki, mutta ei se Stalinin touhu kaunista ollut. Siellä tapettiin ihmisiä kauniin perustuslain voimassa ollessa. Täällä Suomessa tapetaan tutkintoja ja aiheutetaan tahallisesti väärillä tuomarien, poliisien ja syyttäjien päätöksillä valtavaa taloudellista vahinkoa rikoksen uhreille ja myös itsemurhia eli tuhotaan ihmisiä ja omaisuuksia.

Hyvä veli-suojelu toimii näissä tutkinnantapporatkaisussa ketjutettuna suojeluna siten, että ensin Laitinen,  Kukko tai joku muu tutkinnantappaja estää tahallaan tutkinnan niin, että ketään ei koskaan kuulla rikoksesta epäiltynä, asianomistajana eikä todistajan eli todistelu estetään, jotta tutkinta voidaan tahallaan estää. Jos valitat valtakunnansyyttäjänvirastolle tai tutkinnantappajan esimiehelle, tutkinnantappajan toiminnan tutkiminen estetään samalla tavalla eli ketään ei kuulla, tutkinta estetään ja näitä ketjutettuja suojelupäätöksiä varten on valmiit tekstifraasit. Tutkinnantapporatkaisujen ketjussa jokainen päätös tehdään niin, että ketään ei kuulla. Merja Laitisen tutkinnan esti Länsi-Uudenmaan poliisissa Kari Siivo. Kukon teon tutkimisen esti valtakunnansyyttäjänviraston hyvävelisuojelutiimi. Yhteistä KAIKILLE ”ratkaisuille” on se, että MISSÄÄN VAIHEESSA EI TOSIASIASSA TUTKITTU YHTÄÄN MITÄÄN HEIDÄN VIRKATOIMISTAAN EIKÄ KUULTU AINUTTAKAAN TODISTAJAA, KUKKOA, LAITISTA, MINUA TAI YLIPÄÄNSÄ KETÄÄN, koska tässä hyvä veli-suojelun ketjutukseen perustuvassa systeemissä on olemassa ETUKÄTEEN PÄÄTETTY RATKAISU, että kenenkään tutkinnantappotoimintaa suorittavan poliisin päätöksistä ei KOSKAAN ”löydy” muka mitään laitonta, olipa se Laitisen, Kukon, Halmeen tai muun toiminta kuinka lainvastaista tahansa. Juuri siksi nämä suojelua toteuttavat ja itse ”ratkaisuilleen” suojelua ylhäältä organisaatiosta saavat poliisit valehtelevat päätöksissään ja makuuttavat ja estävät tutkintoja aivan tahallaan.  

Asianajajaliiton ”omavalvonnan” päätarkoitus on kulissin ylläpito ja ”ratkaisut” tehdään etukäteen

Suomen Asianajajaliitto on junaillut itselleen lumevalvontasysteemin, jossa valvotaan vain sitä, että Heikki Saksan, Pontus Baarmanin ja Juri Suveksen kaltaisten epärehellisten asianajajien lainrikkominen voi jatkossakin tapahtua esteettä ja rankaisematta ja silti kulissi ”rehellisistä” asianajajista pysyy pystyssä. Mikä tahansa asianajajan valvojille tekaisema valhe eli ns. kurpitsavaunutarina menee läpi, koska valvontalautakunta on ”suojelumafia”. Heikki Saksan, Pontus Baarmanin, Juri Suveksen, Leif Itäisen ja Risto Ojantakasen suojelu on tästä hyvä esimerkki.

Saksan päämies Jani Jormanainen laati 8.10.14 väärillä (tekaistuilla) tiedoilla vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen kodissani 17.9.14 aiheutetusta pölyvahingosta. Mikään ilmoituksessa ei ole totta eli kyseessä on klassinen ns. vakuutuspetos. Saksa valehteli valvontalautakunnalle 8.10.14 ilmoituksen väärien tietojen johtuvan siitä, että sen olisikin muka laatinut ”huonokuuloinen vakuutusvirkailija”, vaikka Jormanainen muka olisi antanut aivan oikeat tiedot puhelimessa. Lisäksi Saksa valehteli Jormanaisen  ilmoituksessa olevan vain kyse ”päivämääräerehdyksestä”, vaikka Jormanaisen ilmoituksessa ovat valhetta ihan kaikki tapahtumat eikä pelkkä päivämäärä. Jormanainen valehteli 8.10.14 ilmoituksessa, että kotini pölyvahinko olisi aiheutunut 24.9.14 siten, että Jormanainen muka itse yksin piikkasi ja muka rakensi huippuhienot suojaukset ja että olisi saanut tiedon pölyvahingosta minun soittaessa Jormanaiselle 26.9.14 ja väitti sitten käyneensä kodissani toteamassa, että kaikki oli siivottu putipuhtaaksi. Jormanaisen ja LP:n raportista näkyi suoraan, että piikkaus oli tehty 17.9.14 ilman suojauksia, ja että kaikkialla oli pölyä ja siivous alkoi 3.11.14 ja Jormanainen sai vahingosta 17.9.14 tiedon LP:n Tero Laakson soitolla enkä ole koskaan soittanut Jormanaiselle. Saksa siis valehteli valvojille näin: Vaikka Jormanainen olisi huudellut puhelimeen, että ”työntekijäni Janne Liimatainen ja Santeri Suoniemi piikkasivat 17.9.14 ja pölyä syntyi valtavasti, kun mitään ei suojattu”, niin se LähiTapiolaan palkattu huonokuuloinen virkailija olisi ”kuullut”, että Jormanaisen Janihan se siellä rakenteli suojauksia ja piikkasi yksikseen 24.9.14 eikä pölyäkään syntynyt. Ja kun Jormanainen olisi kertonut Tero Laakson soittaneen 17.9.14, niin huonokuuloinen olisi kirjannut, että Pedersen soitti 26.9.14. Kyseessä on selvä valehtelu eli ns. kurpitsavaunutarina. Estääkseen epärehellisen Saksan erottamisen asianajajaliitosta, asianajajaliiton ”valvojat” (= Saksan asianajajakaverit eli ns. toverituomioistuin) runoilivat päätökseensä, että Saksan tarina ”päivämääräerehdyksestä” ja ”huonokuuloisesta virkailijasta” on muka ihan uskottava. Päätös valvonta-asiassa oli siis ”vapauttava” ja syntyi siksi, että Saksa valehteli tahallaan ja hyvä veli -suojelijat muka-uskoivat saadakseen Saksan suojeltua.

Toimitin valvojille LähiTapiolan 23.10.17 rekisteriotteen, josta kävi ilmi, että mitään puhelua ei ole edes olemassa ja Jormanainen on 11.12.14 tunnustanut koko vahinkoilmoituksen tekaistuksi. Koska Saksan vapauttava päätös syntyi valehtelemalla, vaadin sen poistettavaksi ja asian välitöntä uudelleen käsittelyä. Tämän vaatimuksen esitin siis 2 vuotta sitten 2017. Vapauttavan päätöksen sai Saksa helposti syntymään röyhkeillä valheillaan, mutta valheeseen perustuneen ratkaisun korjaaminen ei sitten näiltä ”valvojilta” enää onnistunutkaan. Vaatimustani ei ole käsitelty vieläkään, koska nämä ”valvojat” ovat täysin tietoisia tekeillä olevasta Kempin minulle puuhaamasta järjestetystä häviöstä. Juuri siksi nämä ”valvojat” laativat 2.3.18 minulle kirjeen, jossa ilmoittavat ”käsittelevänsä” muka Saksaa, Baarmania ja Suvesta koskevat valvonta-asiat sitten, kun Kemppi on ensin ”ratkaissut” kanteeni (eli toteuttanut järjestetyn häviön, jonka jälkeen onkin sitten valvojien helppo todeta, kuinka hienoa ja rehellistä asianajoa ”voittaneella” puolella Saksa, Baarman ja Suves ovat toteuttaneet). Se, että valvojat tietävät etukäteen Kempin ”ratkaisun” sisällön näkyy seuraavasta:

Oheisista valvontalautakunnan omista rekisteriotteista näkyy Saksan, Suveksen ja Baarmanin asioiden vapauttavat ratkaisut jo valmiiksi tehtyinä, vaikka heidän minulle lähettämänsä 2.3.18 kirjeen mukaan asioita ei ole vielä muka edes käsitelty. Valvonta, jossa sen lopputulos (vapauttava päätös) päätetään etukäteen aineistoa käsittelemättä ja siitä riippumatta, ei ole mitään valvontaa. Se on lainvastaisen asianajotoiminnan tahallista valkopesua siten, että epärehellisistä asianajajista leivotaan ”rehtejä” päätöksissä valehtelemalla aineistosta riippumatta ja sopimalla tästä epärehellisestä valvontatoiminnasta Kempin kaltaisten epärehellisten käräjätuomarien kanssa salaa soittelemalla.

Kun valvonta-asia tulee vireille, se tulee kirjata ja kantelun kohteena olevalle asianajajalle lähettää vastauspyyntö. Olen 2017 tehnyt kantelun Baarmanin toimiston Asianajotoimisto Itäisen & Ojantakasen kahdesta asianajajasta Leif Itäisestä ja Risto Ojantakasesta heidän toteuttamistaan tietosuojaloukkauksista. Heidän suojelunsa on niin totaalista, että ”valvojat” ovat yksinkertaisesti (ja siis täysin laittomasti) vaan kieltäytyneet kirjaamasta kanteluita estääkseen Ojantakasta ja Itäistä koskevien kanteluiden käsittelyn.

Asianajajaliiton ”valvonta” on sikamaista valehtelua ikuisten salassapitoleimojen takana


Valvojat ja Saksa menivät Saksan sikamaisen valehtelun peittelytoiminnassa niin pitkälle, että lätkivät ”ikuisesti salainen”-leimoja jokaiseen Saksan omassa valvonta-asiassaan lähettämään vastaukseen. Näiden leimojen turvin Saksa sitten jatkoi sikamaista valehteluaan ”huonokuuloisesta vakuutusvirkailijasta”, jota ei ole edes olemassa ja sai valehtelullaan aikaan päätöksen, jossa ”valvojat” muka uskoivat hänen tarinansa ja laativat Saksalle vapauttavan päätöksen. Vaikka Saksa ja Jormanainen ovat tunnustaneet sikamaisen valehtelunsa, ”valvojien” noiden sikamaisten valheiden perusteella rustaama Saksan ”vapauttava” (= ”rehelliseksi” kelpo asianajajaksi maalaama) ratkaisu on edelleen voimassa ja se sikamainen valehtelu peitelty noiden salassapitoleimojen taakse. Jäätyään kiinni siitä, että Saksa valehteli ihan eri tarinan piikkauksista käräjäoikeudessa ja valvojille, Saksa ilmoitti valvojille, että ”tarinaa vasta kehitellään.”

Heikki Saksan perättömät lastensuojeluilmoitukset

Edes lapsiani ja perhettäni Heikki Saksa ja muut ”lailliset” toimijat eivät ole jättäneet rauhaan. Minua ja perhettäni vahingoittaakseen Heikki Saksa teki joitakin vuosia sitten kostotoimena omalla nimellään perättömän ”lastensuojeluilmoituksen”. Saksa vaati, että lapseni tulisi ottaa kiireellisesti huostaan siksi, että kuulemma en puhu tarpeeksi ”kunnioittavasti” Heikki Saksasta omassa kodissani. Minulle on jäänyt epäselväksi, miten Saksa väittää tietävänsä, mitä kotini seinien sisällä ylipäänsä hänestä tai kenestäkään puhelen, kun Saksan kanssa en ole ollut parisuhteessa eikä ukko (onneksi) asu meillä eikä ole koskaan edes käynyt meillä. Saksa ei ”lastensuojelu”-ilmoituksessaan myöskään kertonut eikä ole vieläkään minulle kertonut, mitä ne Saksaa ”kunnioittamattomat” lauseeni mahtoivat olla. Lisäksi on selvää, että ei se mikään kiireellisen huostaanoton peruste ole, että en Saksaa kunnioita. En tosin kunnioita Saksaa edelleenkään, koska kunnioitus on ansaittava eikä mikään Saksan toiminnassa kunnioitusta synnytä. Sain Saksan perättömän ilmoituksen tiedoksi kirjeellä, jossa lastensuojelusta todettiin, että Saksan ilmoitus ei aiheuta toimenpiteitä. Tällä näytöllä Saksan perätön ilmoitus oli selvästi ns. väärä ilmianto ja törkeä kunnianloukkaus, mutta poliisi ja asianajajaliiton ”hyvät veljet” systemaattisesti estävät suojelua nauttivan Saksan kaikkien tekojen tutkinnan.

”Laillisuusvalvoja” Terhi Arjola-Sarja määritteli Kempille ja kaikille tuomareille ”riippumattoman” lainrikkomisoikeuden ja jopa rikoksentoteutusvaltuudet

Kempin ”järjestyssakko” ja kaikki tähän mennessä Kempin minuun kohdistamat mielivaltaiset teot ovat yhdenvertaisuuslain 16 §:n kieltämiä vastatoimia. Lisäksi niissä on selvästi kyse ihan jostain muusta kuin tuomarin ”riippumattomuudesta”. Oikeusasiamiehen toimistossa istuu kumileimasin nimeltä Terhi Arjola-Sarja, joka on määritellyt Kempille ja kaikille tuomareille oikeuden rikkoa lakia ja määritellyt ”riippumattomuuden” sellaiseksi, että rikoslaissa säädetyt rangaistavuudetkaan eivät riippumattomuutta rajoita. Mikään laki ei säädä tuomarille sellaista riippumattomuutta, jollaisen Arjola-Sarja harkintavaltansa ylittäen ja laillisuusvalvojan tehtävänsä tahallaan laiminlyöden Kempille määritteli.

Lumelaillisuusvalvoja Arjola-Sarja esti Kempin, laamanni Nurmen, Tarja A. Honkasen ja Nurmen sihteerin Jaana Inkisen tekojen tutkinnan aineistoa lainkaan käsittelemättä ja kieltäytyi kysymästä heiltä yhtään kysymystä heidän tekojaan peitelläkseen. Arjola-Sarjan mukaan minulla olisi muka käytössä näitä ”riippumattomia” väärinkäyttäjiä vastaan vain se valitusoikeus heidän päätöksistään. Arjola-Sarja ehdottelee, että menisin ja velkuuttaisin itseni ensin Kempin järjestetyllä häviöllä 800.000 eurolla, laatisin valituksia Kempin kavereille, jotka lisäisivät sitä maksutaakkaani toisella 800.000 eurolla ja siinä sitä ”laillisuutta” siten olisikin kerrakseen. Terhi Arjola-Sarja valehtelee ”laillisuusvalvojana”, että sellaista kuin tuomareita koskeva laillisuusvalvonta ei ole edes olemassa, vaikka eduskunta on säätänyt juuri sellaisen tuomareita ja kaikkia virkamiehiä koskevan laillisuusvalvonnan Arjola-Sarjan päätehtäväksi. Arjola-Sarja valehtelee laillisuusvalvonnan laiminlyödäkseen, että ”riippumattomuuteen” kuuluisi tuomarin oikeus toteuttaa esim. salassapitorikoksia. En edes voisi valittaa riita-asiassani Kempin tekemästä salassapitorikoksesta. Sen tietää myös Arjola-Sarja, joka jätti tutkimatta Kempin teot, jotka Arjola-Sarjan virkavelvollisuudeksi oli säädetty tutkia juuri laillisuusvalvonta-asiana. Arjola-Sarja päätti määritellä tehtävänsä uudelleen eli suojella Kempin, Nurmen, Inkisen ja Honkasen ja antaa heille luvan toteuttaa se lainvastainen järjestetty häviö, joka on parhaillaan siellä Helsingin käräjäoikeudessa Arjola-Sarjan tieten tekeillä. Arjola-Sarja määritteli minua koskevan ”vapaan teurastusoikeuden”. Suostuisiko Arjola-Sarja itse menettämään vapaaehtoisesti 1,5 miljoonaa sellaisessa ”oikeudenmukaisessa” oikeudenkäynnissä, jonka olen sivuillani kuvannut?

Jari Aarnion tekoa poliisi tutki rikoksena, kun Aarnio ei aikoinaan puuttunut tekeillä olevaan rikokseen, jonka tiesi olevan tekeillä ja vielä estettävissä.  Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa puuhasteleva Terhi Arjola-Sarja toimii ihan samalla tavalla kuin Aarnio. Arjola-Sarjan virkavelvollisuutena on estää tekeillä olevan minuun kohdistuvan järjestetyn häviön toteutus, koska missään ei ole säädetty, että käytössäni olisi vain valitusoikeus. Laissa on säädetty, että käytössäni on kaikkia virkamiehiä koskeva oikeus vaatia, että laillisuusvalvoja puuttuu lainrikkomiseen jo siinä vaiheessa, kun teko ja sen seuraukset on vielä laillisuusvalvontana estettävissä. Jos Kemppi puukottaisi minua kesken istunnon, Arjola-Sarjan mukaan sekin kuuluisi siihen riippumattomuuteen, koska se tapahtuu Helsingin käräjäoikeudessa tuomarin ”riippumattomassa” virkatehtävässä, josta voisi Arjola-Sarjan mukaan sitten vain valittaa hovioikeuteen. Mutta jos kuolisin siihen tuomarin puukoniskuun, niin mitenköhän se Kempin ”ratkaisusta” valittaminen sitten onnistuisi?

”Riippumatonta” lainrikkomista

Syrjintää toteuttava lumelaillisuusvalvoja Terhi Arjola-Sarja on jakanut ihmiset laareihin, vaikka PL 6 §:ssä säädetään ihan jokaisen kansalaisen yhdenvertaisuudesta ja myös tuomarit ovat ”kansalaisia”. Kansalaiset ovat kirjoitetun lain mukaan yhdenvertaisia ammateista ja tuomarinviroista riippumatta, mutta Arjola-Sarjan lumelaillisuus-valvonnassa tuomarit ovat rikoslain ulottumattomissa. Helsingin käräjäoikeudessa ja muissa Suomen tuomioistuimissa eduskuntamme säätämät lait (ml. rikoslaki) eivät ole Arjola-Sarjan mukaan voimassa. Arjola-Sarjan mielestä tuomari saisi lain sijaan soveltaa ”käsityksiään” (Kempin pään sisältöä) ja ”riippumattomasti” toteuttaa myös salassapitorikoksia ja muita rikoksia ilman rangaistusvastuuta ja kaiken laillisuusvalvonnan ulkopuolella. Arjola-Sarja ei ole lueskellut, että perustuslain 2 § 3 momentti, tuomioistuinlain 1:7 § ja 9:1 § säätävät, että tuomarin virkatoiminta ei ole ”riippumatonta” laista, vaan päinvastoin säädetään, että KAIKEN tuomarin toiminnan on aina perustuttava lakiin.

Tässä on linkki Terhi Arjola-Sarjan ”en halua tutkia mitään”-ratkaisuun, jolla hän määritteli Kempin ”riippumattomaksi” kaikesta lainsäädännöstä ja esti kaiken tutkinnan ja ikävien kysymysten kysymisen Tuomas Nurmelta, Noora Kempiltä, Jaana Inkiseltä ja Tarja A. Honkaselta. Tässä on linkki saman tempun tehneen (järjestettyjen häviöitten junailuun osallistuvan) Helsingin käräjäoikeuden laamanni Tuomas Nurmen ”vastaukseen”.

Tässä on linkki 21.10.19 jättämääni kanteluun, jonka käsittelyn Arjola-Sarja tahallaan esti. Siitä näkyy, kuinka monipuolista lainrikkomista Kemppi on 2 vuotta lumelaillisuusvalvonnan vuoksi pystynyt toteuttamaan. Kempin kaikki toiminta on PL 2 §:n 3 momentin erityisesti kieltämää täydellistä mielivaltaa. Se on minuun kohdistuvaa terroria. Kantelustani näkyvät myös ne kysymykset, jotka Arjola-Sarja jätti tahallaan näiltä ”riippumattomilta” lainrikkojilta Tuomas Nurmelta, Noora Kempiltä, Jaana Inkiseltä ja Tarja A. Honkaselta kysymättä. Mitään selityksiä näiden lainrikkojien ei siis tarvinnut antaa ja saivat vapaat kädet sitten jatkaa kaikkien niiden normien tahallista rikkomista, jotka olen kantelussa tarkasti yksilöinyt. Vaikka mikään laki ei säädä tuomarille oikeutta rikkoa näitä normeja ja vaikka niiden 2 vuotta kestänyt näin laajamittainen tahallinen rikkominen tulisi tutkia rikoslain 40 luvussa säädettynä virkarikoksena, Arjola-Sarja on säätänyt tuomarien ”riippumattomuudesta” kaikki lait ylittävän ”mielivaltaoikeuden”. Terhi-Arjola Sarjan ja muiden lumevalvojien mahdollistamalla tavalla tuomarit voivat Suomessa rikkoa rangaistuksetta tuomioistuinlakia, valtion virkamieslakia, tietosuojalakia, oikeudenkäymiskaarta, lakia potilaan asemasta ja oikeuksista ja mitä tahansa muutakin lakia, joita kaikkien kansalaisten kuuluu Suomessa noudattaa. Tuomarit voivat myös lopettaa perus- ja ihmisoikeutesi, vaikka ne kirjoitetussa laissa on säädetty loukkaamattomiksi. Tällaista riippumattomuutta heille ei ole säädetty. PL 6 § on velvoittanut Terhi Arjola-Sarjaa kohtelemaan minua tässä suhteessa Kemppiin, Nurmeen, Inkiseen ja Honkaseen nähden yhdenvertaisella tavalla. Arjola-Sarja on tahallaan toteuttanut omien virkavelvollisuuksiensa ja perustuslain vastaista hyvä veli-suojelua ja syrjintää.

Lainsuojattomana oikeusvaltiossa 10 vuotta poliisin tutkinnantappotoiminnan ja näennäislaillisuusvalvonnan seurauksena


Olen elävä esimerkki siitä, miten poliisin, tuomarien, laillisuusvalvojien hyvä veli -mafia toimii ja miten sen seurauksena voi joutua elämään yhteiskunnassa kokonaan ilman niitä perus- ja ihmisoikeuksia, jotka ihmisoikeussopimus ja Suomen perustuslaki jokaiselle selvänä säätävät. Niissä säädetään oikeus elämään, terveyteen, perhe-elämän loukkaamattomuuteen, kunniaan, yksityisyyteen (sisältäen potilastietosuojan), omaisuuteen, tiedonsaantioikeuksiin, sananvapauteen, yhdenvertaisuuteen, oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja PL 118 §:ssä säädetään erityisesti oikeudeksi jokaiselle saada itseensä kohdistuneet virkarikokset tutkittua ja niistä vahingonkorvaukset.

Merja Laitinen, Markku Kukko, Kari Siivo, Kimmo Halme, Noora Kemppi, Tarja A. Honkanen, Tuomas Nurmi, Terhi Arjola-Sarja ja heidän kaltaisensa istuvat virkajakkaroillaan ja tekevät päätöksiä, joilla mitätöidään kaikki ne oikeudet, joita laissa, perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa säädetään. Lain sisällöllä ei ole mitään merkitystä, kun niiden vastaisesti toimiminen ja jopa rikokset ovat rankaisematta mahdollisia kuitenkin joillekin tässä yhteiskunnassa. He rikkoivat lakia ja toisten oikeuksia saatuaan viran tuomareina tai asianajotehtävän, jossa epärehellisestä yhteistyöstä epärehellisen tuomarin kanssa on suoranaista taloudellista hyötyä. Se on korruptiota pahimmillaan. Siitä korruptiosta on kyse kaikissa julkistamissani virkamiesten, asianajajien ja ns. ”laillisuus”-valvojien päätöksissä. Niissä on oikeutta ja laillisuutta tasan 0 %.

Noora Kempin toiminta on äärimmäisen vaarallista kaikkien Kempin ”oikeudenmukaisuuden” alla asioivien hengen ja terveyden kannalta. Kemppi aiheuttaa äärimmäisen julmalla sadistisella mielivallallaan kenelle tahansa kohonneen itsemurhariskin. Käsitykseni mukaan lähes kaikki ihmiset, jotka joutuisivat kokemaan sen, minkä minä Kempin ”oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä” olen joutunut kokemaan, murtuisivat kokonaan ja tappaisivat itsensä. Lisäksi olen joutunut käymään oikeudenkäyntiä 5 vuotta ilman normaalia kotia, ilman vessaa, suihkua ja viemäröintiä kanteeni vastaajien aiheuttaman kotini täystuhon vuoksi kotini raunioista käsin erossa perheestäni ja maksamaan korjauskustannuksia 400.000 euron vahingoista, joita en ole itse aiheuttanut ja olen vakavasti sairas. Kemppi on tiennyt olosuhteeni haastehakemukseni perusteella ja tässä tilanteessa

  1. aloittanut vuosia kestävän sadistisen mielivallan kohdistamisen koko perheeseeni
  2. tehnyt Baarmanin kanssa raukkamaisen suunnitelman velkuuttamisestani vielä lisää tuon vastaajien aiheuttaman 400.000 euron vahingon päälle ja yrittänyt 2 vuotta sinnikkäästi ja konkreettisesti toteuttaa etukäteen sopimaansa järjestettyä häviötä tuomarinvirkaansa törkeimmällä mahdollisella tavalla väärinkäyttäen aiheuttaakseen minulle tahallaan 1,5 miljoonan euron vahingot
  3. pyrkinyt 11.10.19 aloittamallaan laittomalla sakotuskosto-operaatiollaan ”vaientamaan” minut estääkseen oman ja Baarmanin tekojen tutkimisen, rankaisemisen ja korvaamisen.

Kaiken tämän ”oikeudenmukaisuuden” toteuttaja on siis tuomari. Kempiltä pitäisi voida asemansa perusteella edellyttää Suomen korkeinta moraalia ja laillisuusvastuuta.  Nämä kempit, baarmanit, saksat, suvekset, honkaset, nurmet, kukot, laitiset, siivot, halmeet ja kumppanit rikkovat lakia juuri niin paljon, törkeästi ja vahingollisesti kuin mitä ”laillisuus”-valvonta tekee heille mahdolliseksi. Julkistamani aineisto paljastaa, että laillisuusvalvonta Suomessa on pelkkää kusetusta eli lumelaillisuusvalvontaa eli näennäis-laillisuusvalvontaa. Se on olemassa ”oikeutena” lakikirjassa, mutta todellisuudessa sitä ei ole olemassa. Laitisen, Kukon, Halmeen, Siivon, valvontalautakunnan ja Arjola-Sarjan kaltaiset lumelaillisuusvalvojat ovat kansalaisille vaarallisia kumileimasimia, jotka on palkattu valtion väkivaltakoneiston välineiksi peittelemään tuomarien ja muiden viranomaisten väärinkäytöksiä ja estämään se laillisuusvalvonta, jota heidän kirjoitetun lain mukaan kuuluisi tehdä. Heidän tehtävänsä on haudata arkistojen uumeniin kaikki törkeät viranomaisten ja asianajajien väärinkäytökset ja elämät, jotka viranomaismielivallalla, poliisitutkintoja tahallaan estämällä ja sillä lumelaillisuusvalvonnalla tuhottiin. Jotta nämä minuun kohdistetut väärinkäytökset eivät jäisi lumelaillisuusvalvonnan arkistoihin, olen päättänyt antaa tämän systeemin uhreille kasvot ja julkistaa kaiken.